Hiphei! Torstaina 18.4. tulee telkkarista Silminnäkijä aiheesta "Koirat kouluun". Toinen ohjelmassa nähtävistä kouluttajista on minutkin tavoille opettanut Kirsi Aalto. Tai no, enempi hän kyllä ihmistäni koulutti kuin minua...
Me ollaan nyt aika huvittuneena seurattu sivusta tätä haloota, joka ohjelmasta on noussut jo ennen kuin se on edes esitetty. Ollaan kuultu juttua kuinka "namikoulukuntaa" ohjelmassa edustanut kouluttaja on jollakin omalla yleisöluennollaan jo vetänyt kunnon teatraalisen shown siitä miten hirveätä tämä toinen koulutusmuoto on. Kuulemma ihan oikeiden kyynelten säestämänä. Kuulopuheessa asiat toki monesti helpolla värjäytyvät vähän todellisuutta kirjavammiksi, mutta voitaneen olettaa että itse selän takana pa*kan puhuminen on oikeasti tapahtunut. Minun ja ihmiseni mielestä aika epäammattimaista toimintaa tuommoinen. Kritiikki ja mielipiteet on toki sallittu, mutta eikö olisi reilumpaa sanoa sitten päin naamaa, kuin juoruta nurkan takana.
Hyvänä esimerkkinä tämä universumin ja ihmiskunnan onnellisuuden suurin uhka: kolinapurkki. Yksi suurimmista itkun aiheista oli kuulemma taas ollut kuinka purkkiin laitetaan HERRAJUMALA KIVIÄ. Iik. Mitä väliä sillä on, onko purkissa kiviä, partakoneen teriä vai aseuraania, kun se on kerran siellä purkin SISÄLLÄ. Ihme jeesustelua. Namittajissa(kin) löytyy porukkaa jotka käyttää paineilmaa (pet corrector) tehosteeks tietyn käytöksen karsimiseen, eikä siinä tunnu olevan kenenkään mielestä mitään ihmeellistä, vaan siellä sitä hymy huulilla suhautellaan lenkillä menemään. Vaan otapa käyttöön purkki niin lynkkausporukka on valmis, vaikka idea on täysin sama - se ääni! Niin että mitä pahaa siinä purkissa siis on? "No kun se on purkki! Ja se heitetään siihen maahan! Niiskis ja byhyy!"
No kuitenkin! Me vannotaan Kirsin nimeen nyt, aina ja ikuisesti. Aamen.
Ihmiseni luonteelle ainakin passasi miljoona kertaa paremmin "kerralla ongelmat kuosiin" -tyyppinen lähestymistapa, kuin se että me oltaisiin hinkattu namikoulussa kurssitolkulla. Niin kuin joku tuolla Facebookin ihmeellisessä maailmassa kerran totesikin, niin jos telkkarisi menee rikki niin haluatko että se korjataan kerralla vai että korjaaja tulee käymään vuoden verran joka tiistai kello 19. Toki, jos omistaja itse ei kykene olemaan koiransa luonteen vaatimalla tavalla tarvittaessa "tiukka" ja sitoutumaan "koulutustyyliin", vaan haluaa vaan halia karvakorvakaveria sohvannurkassa, niin joo paras unohtaa koko homma. Mutta se ei ole syy haukkua koulutusta, vaikka hävettäisi kuinka tunnustaa ettei itsellä rahkeet riittäneet.
Mutta palatakseni takaisin alkuperäiseen aiheeseen, eli ensi viikolla esitettävään ohjelmaan: ME EI MALTETA ODOTTAA! Meidän televisiottomienkin onneksi se esitetään myös Yle Areenalla. Ohjelmasta julkaistun otteen perusteella jännä pläjäys tulossa. Etukäteen huvittaa lähinnä se, että (kun molemmat kouluttajat saivat itse valita koulutukseen valittavat koirat) namikoulukunnan edustajalla on työn alla 1 koira joka ainakin videon perusteella on ihan "perus" innokas hihnassavetäjä, ja Kirsillä opissa 2 koiraa joista toinen räyhää suu vaahdossa ja toinen käy samalla ensimmäisen kimppuun. Että ei ole ihan samantasoiset ongelmat koirilla... Samaten Kirsi treenaa koirien kanssa siellä missä ongelmakin on, eli ulkona, ja namityylillä pistetään omistaja istumaan iso amstaffi melkein sylissä keittiön pöydän ääreen. Minä ja ihmiseni toteamme tähän vain että jep jep...
Me voitais jo nyt alkaa vaatia tälle jatko-osaa, missä kouluttajat sais valita toisilleen ne koirat. Nähtäis lopultakin käytännössä miten niillä nameilla taltutetaan vaikka joku sellanen 40+ kg aggressiivinen yleisräyhä. Tai siis paremminkin ei nähtäis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti